You are here

Challenge Copenhagen 15.8.2010

T1 vaihtoalueella

Lauantaina kävimme Juhan kanssa viemässä pyörämme vaihtoalueelle tarkastukseen. Silloin alkoi hirmuinen myrsky, joka kasteli meidät läpimäräksi. Laitoin onneksi pressun pyöräni päälle hyvin huolellisesti, koska myrsky oli aiheuttanut paljon tuhoa illan ja yön aikana.

Sunnuntaina heräsin jo reilusti ennen viittä ja mentiin Mikon kanssa samantien aamupalalle. Siellä söin kevyehkön aamupalan, jonka jälkeen palasimme huoneeseen.. Hengailtiin huoneessa ehkä liiankin pitkään ja lähdimme vasta klo 6:15 kohti metroasemaa. Oli tarkoitus lähteä puoli tuntia aikaisemmin ja tämä olikin ensimmäinen virhe. Metron saavuttua oikealle pysäkille kävelimme rannalle eri kautta kuin lauantaina Jupiksen kautta. Se oli toinen virhe, sillä nyt tulimme kisa-alueelle sen väärältä puolelta ja mulle iski pieni paniikki, kun jouduin kiertämään koko T1-alueen. Paniikki oli turha, koska mulla oli kuitenkin 55 minuuttia aikaa omaan starttiin. Panikointi oli siis kolmas virhe ja sen seurauksena tuli neljäntenä virheenä radikaali unohdus.

Vaihtoalueelle päästyäni tarkistin ekaksi pyöräni, joka näytti olleen kunnossa. Otin tietty myös pressun pois päältä, jotta sen kanssa ei tarvitsisi sählätä. Sen jälkeen menin pyörävaihtolaukkujen luo ja tarkistin oman pussini sijainnin. Paniikista huolimatta toimin siis tässä vaiheessa erittäin hyvin. Menin vaihtamaan uikkarit ja märkäpuvun päälle ja kävin pari kertaa vessassa. Edelleen kaikki niinkuin olin suunnitellutkin. Pian tulikin jo kuulutus, joka kertoi, että minun starttiryhmäni (seitsemäs ja viimeinen 'aalto') piti siirtyä pre-race alueelle ja vaihtoalue suljettiin, koska kisan kärki oli jo tulossa vaihtoon. Tässä vaiheessa tuo unohduksenikin (eli neljäs virhe) tuli mieleeni. Unohdin siis laittaa juomapullot pyörään! Noh, ajattelin, että otan sitten vaatteiden vaihdon jälkeen juomatiskiltä juomaa, joten virhe ei olisi niin paha. En stressannut asiaa siis enempää. Oliko se viides virhe että pyyhin asian mielestäni?

Lähtökarsinassa

Aika kului nopeasti ja mustalakkiset 6-ryhmäläiset menivät uimaan samaan aikaan kun kisan kärki tuli uintiosuuden maaliin. Samalla oma ryhmäni sai siirtyä starttialueelle rantaan, jossa kävin kastautumassa vedessä. Totesin veden aika viileäksi, mutta kuitenkin suht puhtaaksi (pohja näkyi veden läpi :D). Veden maku ei ollut yhtä karsea kuin Suomenlahden rannoilla.
Aika nopeasti alkoi sitten lähtöä valmistava musiikki, joka oli minun mielestäni aika tunnelmallinen (vaikka Juha sanoikin korniksi). Lähtöpaukahdus, sykemittari ja GPS-mittari päälle ja menoksi. Otin alun rauhallisesti ja hain paikkaani. Heti alussa oli snadisti ruuhkaa ja tönimistä, mutta paljon vähemmän kuin esim. Joroisilla. Ensimmäisen poijun jälkeen porukka levittäytyi hajalle, ja sai kyllä uida tosi rauhassa siitä eteenpäin. välillä joku kutitti jalkapohjaa, ja rehtinä urheilijana potkaisin tietty takaisin.

Uintiosuudella

Noin kilometrin uinnin jälkeen (eka sillan alitus) tein sitten seuraavan virheen ja korjasin uimalaseja ottamalla ne irti ja laittamalla takaisin. Vettä oli mennyt sisälle joten siksi tein tämän. Virheiden järjestysnumerot nyt voi sittenkin unohtaa, koska tätä edelsi jo lasien valitsemisvirhe. Valitsin kirkkaat lasit, koska oli pilvistä, mutta ne eivät ole yhtä tiiviit kuin tummennetut lasini. Nyt sitten korjailtuani laseja, menetin näkökykyni täysin, koska lasit huurtuivat, tietenkin! Onneksi reitti oli suora ja kiintopisteet selkeitä. Koska porukka oli hajaantunut, piti kuitenkin aina välillä tarkistaa että näen joko muita uimareita tai kanoottimiehen (joka meni uinti reitin reunalla). Muutaman kerran korjasin lasien asentoa uudestaan ja ehkä 2,5km kohdalla sain ne päähän siten että huurtuma ei ollut enää niin paha ja näin taas eteeni. Uinti eteni muutoin erittäin tasaista vauhtia ja mielestäni hyvin. Noudatin myös valmentajamme Jari Vuorisen tärkeää ohjetta "tosimies kusee märkäpukuun", tein sen kahteen kertaan! :D Loppua kohti mennessäni mieli siirtyi jo vahvasti pyöräilyosuudelle ja siksi uinti sujuikin leppoisasti loppuun asti. Ehkä liiankin leppoisasti, koska vaihtoalueelle saapuessani olin 5 minuuttia 'aikataulustani' jäljessä, mikä ei kuitenkaan haitannut juuri mitään.

Pyöräilyn alku

Vaihdon otin rauhallisesti ja varmistellen. Vaihdoin uikkarit ja märkäpuvun pyöräilykuteisiin ja laitoin pyöräkengät jalkaan. Kun olin juossut pyörälleni, tuli sitten se kaikkein pahin virhe. Eli kun olin pistänyt juomapulloasian pois mielestä, niin unohdin ottaa juomaa uintivaihdon jälkeen (en itseasiassa ole edes varma oliko sitä, koska kovin selkeästi sitä ei tarjottu). Pyörän juomatelineet olivat siis tyhjinä ja piti aloittaa pyöräilyosuus samoilla varastoon tankatuilla energioilla kuin uintikin meni. Tämä virheiden ketju siis lähti liikkeelle liian myöhäisestä kisa-paikalle siirtymisestä. Päätin kuitenkin pyörän selkään päästyäni rauhoittaa mieleni. Ajoin kyllä hyvää vauhtia mutta yritin säästellä mahdollisimman paljon. Ehkä tässä kohdassa tämä virhe kääntyikin edukseni ja virheiden kierre pysähtyi ainakin toistaiseksi. Ongelmani on usein ollut aivan liian kova aloitus pyöräosuudella, mutta nyt maltoin ottaa iisisti, koska piti odotella ekaa juomahuoltoa 20km kohdalla. Alku meni sujuvasti suunnitelmien mukaan 30km/h vauhdilla ja juomahuoltopisteellä sain vihdoin energiajuomaa ja banaania, jotka alkoivat selvästi vaikuttaa noin 5-10km myöhemmin jolloin olo parani/piristyi huomattavasti.

20km pisteen jälkeen alkoi kuitenkin loiva ylämäki, jota kesti seuraavien 40km ajan. Sen ansiosta vauhti vähän hiipui, koska en halunnut ajaa vauhdin mukaan vaan fiiliksen mukaan, mikä oli edelleen oikein tehty päätös. 40km kohdilla mun ohi meni 5-6 pyöräilijän letka, joka ei mennyt paljoa mua kovempaa. Jättäydyin välittömästi stop and go penaltyn pelossa, mutta en tiedä saiko tuo juna mitään penaltya lopulta. Törkeältä rikkeeltä se kuitenkin näytti, ja mielestäni siinä jopa vaihdeltiin vetovuoroja!
Toisesta juomahuoltopisteestä (50km) otin sitten mukaani energiajuoman, energiapatukan ja pari geelipussia. Jatkoin edelleen energiajuomalla ja patukan myös söin (suunnitelmieni mukaan), geelin otin varalle (sekin ennakkoon suunniteltua). 60km kohdilla alkoi vatsassa vähän kiertämään ja luulin että se olisi johtunut energiajuomasta.. Tämä ei vaikuttanut mielestäni kummemmin suoritukseen ja alamäkivoittoisen osuuden alettua aloinkin mennä taas kovempaa. Samaan aikaan kun käännyimme isolle tielle, ohitti joku ennalta tuntematon suomalainen (Erkki luki numerolapussa), vaihdeltiin siinä pari sanaa. Alamäkiosuudella Erkki ajoi kuitenkin mielestäni liian hiljaa ja ohitin hänet. Samoin ohitin myös monia muita pyöräilijöitä. Loivassa mäessä olin enemmän ohitettavana, mutta nyt olinkin yhtäkkiä ohittajana. Tämä oli kyllä tuttu ilmiö, koska Joroisillahan painelin myös alamäet ja tasamaat aika haipakkaa muihin verrattuna. Fiilis tietenkin nousi siinä samalla.

Pyöräilyosuudella

Kolmatta juomahuoltopistettä (80km) edeltänyt kisan jyrkin ylämäki (5%) ei mielestäni tuntunut ollenkaan pahalta ja se meni aika kevyesti läpi. Juomahuollosta nappasin vesipullon ja muistaakseni patukan. Koska luulin energiajuoman sekoittaneen vatsani, kokeilin geeli + vesi -yhdistelmää. Jonkun aikaa jatkui vielä hyvä vauhti, kunnes tuli ensin mukulakiviosuus (pelkäsin renkaiden puolesta, mutta onneksi kestivät) ja sen jälkeen alkoikin toinen kierros ja loiva ylämäki taas. Toisen geelin otettuani pudotin vesipulloni liukkaista näpeistäni, mutta onneksi seuraava juomahuolto 100km kohdalla olikin ihan jo melkein kohdilla. Mielestäni toisella kierroksella mereltä puhalsi kovempi vastatuuli, mutta se ei kyllä paljoa vauhtiin vaikuttanut. Sen sijaan vatsassa kiertäminen jatkui edelleen ja voimistui lisää ihan jo lieväksi kivuksi asti. Otin huollosta vesipullon ja patukan, mutta en geeliä. Jatkoin vielä vähän, kunnes 120km kohdalla oli pakko pysähtyä vähän sen jälkeen kun aiemmin ohittamani Erkki oli ohittanut mut uudestaan. Tuntui että vatsakipu vaikutti jo ajooni, joten menin vaan isoille tarpeille lähimpään puskaan (jossa oli nokkosia, mutta en koskettanut niihin). Mielestäni tämä pysähdys auttoi ja matka maistui sen jälkeen taas paremmin.

Oli edessä reitin takaosien pienemmät maalaistiet, jossa ekalla kierroksella oli ollut todella paljon kylien asukkaita kannustamassa. Reitin varrelle oli raahattu puutarhatuoleja ja pöytiä, joiden ääressä ihmiset seurasivat kisaa, kannustivat, nauttivat oluesta, limsasta ja sipseistä ja ilmeisesti myös toistensa seurasta. Samaa kannustusta oli vielä toisellakin kierroksella, joissain paikoissa ehkä jopa riehakkaampaakin. Kannustajien joukossa oli lapsia ja aikuisia, nuoria ja vanhoja, naisia ja miehiä. He lukivat nimen numerolapusta ja kannustivat nimeltä. Aivan mahtavaa, se toi kyllä rutkasti lisää tsemppiä! Kylien läpi mennessä fiilis tuntui hetkittäin samalta kuin mitä on jossain tour de francen tv-lähetyksissä nähnyt. Huikeeta!
Kuitenkin mielessäni odotin eniten sitä että pääsisi isolle tielle, josta alamäkiosuus alkoi 140km jälkeen. Olin ottanut geeliä taskuihin viidenneltä huoltopisteeltä (130km), mutta vatsakipu ei silti ollut loppunut. Jatkoin siis energiajuomalinjalla, koska geelit ei jostain syystä tuntuneet oikein hyvältä. Alamäkivoittoisen osuuden ajoin toisella kierroksella rauhallisemmin, koska halusin jo pikkuhiljaa rauhoittaa menoa juoksua varten. Pyöräilyosuuden loppu (viimeiset 20km) tuntui kuitenkin todella vaikealta. Vatsassa kiersi edelleen ja tuntui taas tarvetta isommalle asialle. Tulin siihen tulokseen ettei mikään kiinteä pysy sisällä vaan menee suoraan läpi, joten päätin yrittää selvitä maratonista pääosin nestemäisellä energialla. Vielä tässäkään vaiheessa ei tuntunut siltä että vatsavaivat olisivat vaikuttaneet vauhtiin. Se oli vaan todella inhottavaa.

Juoksukamat vaihdoin todella verkkaisesti ihan tarkoituksellakin. En halunnut häslätä mitään. Vaihdoin ihan kaikki vaatteet, jotta ei tulisi hiertymiä ja olisi hetken vähän kuivempi olo. Heti juoksuun lähdettyäni jouduin kuitenkin menemään bajamajaan tarpeille, mistä hidas ensimmäisen sektorin väliaikani johtui (jos joku sitä ihmetteli). Sen jälkeen juoksu lähti käyntiin yllättävänkin hyvin. Näin Juhan selän edessäni ja kääntöpisteen jälkeen Antti tuli vastaan ja moikkasi. Pysyin Juhan vauhdissa ehkä pari sataa metriä, kunnes hän katosi horisonttiin. Oli parempi mennä vaan omaa juoksua vähän ehkä varman päällekin. Mikko oli myös kannustamassa reitin varrella, mistä suuri kiitos. Ekalla kierroksella taisin vielä jotain kommenttia hänelle heittääkin, mutta myöhemmillä varmaan vain epämääräistä muminaa. :D

Juoksuosuudella

Ensimmäisillä juomahuoltopisteillä otin energiaa, vettä ja appelsiinia. Koska ne tuntuivat toimivan hyvin ja olokin parani hetkellisesti, päätin pidättäytyä siinä linjassa pidempäänkin. Nestekin tuntui menevän aika pahasti 'läpi' ja tyhjennyksiä piti tehdä juoksun aikana 2-3 kertaa, mutta kaipa se kuuluu asiaan. Ehkä sitten join vähän liikaa, kun kelikin oli iltapäiväksi muuttunut helteisemmäksi. Eli kaikki neste ei imeytynyt kroppaan, eikä siinä sitten sen erikoisempaa varmaan ollut. Itse juoksusta mulla ei ole kauheasti muistikuvia. Tuska oli todella kova ja ajatukset liikkuivat sellaisissa asioissa mitkä eivät liittyneet juurikaan juoksemiseen. Yleisön kannustus oli aivan huikeaa, vaikka osa juoksuosuuden yleisöstä kannustikin enemmän omia tuttujaan. Erityisesti viimeisellä kierroksella ihmisten kannustus oli todella spontaania. Kaikki varmasti huomasivat tuskan kasvoiltani vaikka yritin kokoajan hymyillä parhaani mukaan kaikille ihmisille.

Juoksussa mulla on aina sellainen asenne, että kävelyä yritän välttää viimeiseen asti. Sallin sen itselleni juomahuoltoalueella, mutta ei missään muualla. Jos alkaa kävelemään, niin kävely pitkittyy ja juoksuun lähteminen uudestaan vaikeutuu koko ajan. Ohitin matkalla monia kävelijöitä, jotka ohittivat minut uudestaan juoksemalla kovempaa, mutta hetken päästä kävelivät taas. En tietysti tiedä tarkemmin, mutta veikkaisin suurimman osan heistä jääneen lopulta kauas taakseni.

Viimeinen kymmenen kilometriä oli todella vaikea. Jos maratonista pelotellaan 35km kuolemanpisteestä, niin suurinpiirtein samoilla kohdin ironmanin maratonillakin se tuska tuntuu kovimmalta. Matkaa kuitenkin vielä ihan mukavasti jäljellä ja voimat alkoivat olla ihan finaalissa. Aivan puhtaalla sisulla siis mentiin. Vatsakivutkin pahenivat ja ehkä ihan viimeisten 7 kilometrin aikana voisin myöntää niidenkin veroittaneen vähän vauhdista. En silti jaksa valittaa, koska suht hyvin kuitenkin jaksoin painaa ne viimeisestkin kilometrit. Sekin auttoi, että juostiin sama reitti kolme kierrosta, ja viimeisellä kierroksella muisti jo tasan tarkkaan kuinka monta mutkaa vielä olisi jäljellä. Viimeisellä neljänneksellä aloin myöskin ottamaan myös kolaa juomahuollosta. Kola aiheutti närästystunnetta ja röyhtäilyä sekä polttelua kurkun yläpäässä. Silti se maistui niiiiiin hyvältä, että sitä oli pakko ottaa. :D Oli kuitenkin hyvä etten koskenut kolaan aiemmin.

Viimeiset kaksi kilometriä muistan kyllä vieläkin tosi hyvin, vaikka muuten juoksusta ei selkeitä mielikuvia jäänytkään. Kun 40.1km kyltti tuli vastaan, ohitin mua hitaammin juosseen miehen ja kannustin häntä siinä samalla. Jalat liikkuivat kuin itsestään ja kova tuska ei haitannut lainkaan. Kun matkaa maaliin oli 1km ohitin ensin Southampton-paitaiset miehen ja naisen, jotka olivat kävelleet koko kisan ajan tosi paljon, mutta välissä juosseet tosi kovaa. Viimeiseltä huoltopisteeltä en ottanut enää mitään, ja näin edessäni seuraavan kävelijän, joka hänkin oli harrastanut samaa kävelyjuoksua. Ohittaessani hänet huusin tuskassani "perkele", se ei ollut tarkoituksellinen huuto hänelle vaan tuli suoraan sydämestäni itselleni. Keräsin viimeisiä sisun rippeitä loppusuoralle. Ennen maalistadionia edeltävällä suoralla oli paljon ihmisiä tsemppaamassa ja tuulettelin itsekin aika reippaasti yleisömassan läpi juostessani.

Loppukiri

Saavuin stadion-alueelle ja halusin tehdä loppukirin, mutta edessä meni joku mies poikansa kanssa hiljaa.. Ohitin hänet aika pienestä reiästä ja tykitin viimeisen 100m aivan täysiä. Jostain kummasta sitä voimaa löytyi ihan älyttömästi kunnon spurttiin, vaikka takana oli 3.8km uintia, 180km pyöräilyä ja 42km juoksua! Maaliviivalla tein sitten hypyn, siis kyllä, HOMOHYPYN (f1-fanien käyttämä termi Schumimaisesta X-asennossa suoritettavasta voittohypystä)! Vauhdista tehdyn homohypyn seuraus olisi voinut olla fataali, mutta onneksi mitalinaiset olivat ottamassa vastaan ja estivät mua telomasta itseäni. :D Fiilis oli aivan huikea. Sain kyllä aika mukavat kannustukset yleisöltä tälle loppusuoran tempaukselleni. Mahtavaa. :D

Maaliin tulon jälkeen olin aivan jossain kolmannessa ulottuvuudessa todella pitkään! Hain finisher-paidan ja puin sen heti päälleni. Söin pari pientä leipää, mutta enempää ei yksinkertaisesti maistunut. Vaihdoin myös kuivat vaatteet. Niin sekaisin olin, että laitoin ensin kuivat shortsit märkien shortsien päälle kunnes tajusin että ne märät olisi ehkä kuitenkin parempi ottaa alta pois. :D Maalialueen suihkuun en halunnut vaan odotin mukavampaa hotellin suihkua. Vaatteiden vaihdon jälkeen korkkasin pilsnerin, ja voi luoja että ei ole ykköskalja maistunut koskaan aiemmin niin hyvältä! :D

That's it! This pilsner tasted sooooo goood! :D
That's it! This pilsner tasted sooooo goood! :D

Tilastolliset yhteenvedot:
Uinti (3.8km): 1:25:25
T1: 08:47
Pyöräily (180km): 6:14:44
T2: 9:29
Juoksu (42.2km): 4:41:26

Yhteensä: 12:39:49

Tarkemmat väliaikatiedot täältä numerolla 1708: http://results.ultimate.dk/events/2010/triathlon/challengecopenhagen/est...

Nyt myöhemmin on sitten tullut vähän vastauksia myös noihin vatsavaivoihinkin. Järjestäjän fb-sivulla julkaisivat tiedotteen, jonka mukaan lauantain myrsky oli muuttanut jotain meriveden bakteeriarvoja liian korkeaksi. Siinä ei olisi kaiketi saanut uida lainkaan, mutta ennen starttia tehty mittaustulos oli ilmeisesti kuitenkin ollut vielä ihan ok, joten ei kisaa voitu keskenkään laittaa. Mielestäni hyvä niin, vaikka terveysriskistä kyse onkin, niin olisihan se ollut kurjaa joutua jättämään kisa väliin. Nyt vähän kärsittiin extraa, mutta loppujen lopuksi en kokenut niitä vatsaongelmia niin pahoina että olisivat merkityksellisesti vaikuttaneet suoritukseeni. Ehkä korkeintaan 10 minuuttia tuli sen takia takkiin.

Palautuminen kisasta on ollut fyysisesti raskasta, mutta henkisesti taivaallista. Vielä tiistaina kävely oli vaikeaa, ja kävellessäni laivaterminaalista ratikka ja bussipysäkeille sain jatkuvasti pieniä kramppeja jalkoihini. Kramppaamiset ovat sittemmin jääneet, mutta kyllä jalat ovat vieläkin aika pökkelöt.. Ja elimistökin toimii vähän kierroksilla. Kropan lämpötilavaihtelut on aika suuria. Välillä on kylmä ja välillä kuuma, välillä väsyttää älyttömästi ja välillä oon pirteä kuin peipponen.