You are here

IM Klagenfurt – Osa 3 – Sadetta, aurinkoa ja shoppailua

Näkymä Wörthseen ympäristöön

Maanantaina alkoi siis matka kohti Klagenfurtia. Se sujui rauhallisesti, enkä viitsinyt sen enempää urheilla. Koko matkan perille asti satoi aivan kaatamalla, joten se tietenkin hillitsi ajohaluja. Matkan varrelle osui yksi parin kilometrin ruuhka tietyön takia ja yksi kolaroitu uuden karhea BMW. Ruuhkassa istuessani soitin kisatoveri Arille, joka oli juuri lähdössä Wienistä samaan paikkaan eli Pörtschach nimiseen kylään noin 12km Klagenfurtista länteen. Paikka on kyllä upean näköinen ja maisemat olivat komeat huonosta kelistä huolimatta.

Määränpäähän päästyäni en jäänyt odottelemaan Aria vaan raahasin fillarilaukun huoneeseen ja aloin kasaamaan palapeliä. Yllättävän helposti se sitten menikin, kun on sitä muutaman kerran tullut tehtyä. Ainoa lennossa irronnut osa, oli kadenssimittarin magneetti, jos sitä nyt osaksi voi edes sanoa. Onneksi otin nippusiteitä mukaan.

Palapeliä

Fillari kasassa
Sehän meni ihan oikeasti kuin Strömsössä! :)

Vähän myöhemmin myös Ari saapui paikalle ja laitoimme myös hänen Cervelonsa ajokuntoon. Tämän jälkeen tuntui olo nälkäiseltä, joten menimme kauppaan ja ravintolaan. Samalla otimme ensisilmäyksen kisakaupunkiin, jossa oli jo jotain pieniä merkkejä tulevasta tapahtumasta, kuten esim. Ironman-lippuja.

Tiistaina oli sitten onneksi huomattavasti parempi aurinkoinen keli, joten ohjelmassa oli sitten kevyt pyörälenkki Klagenfurtiin kisapaikalle, pyöräliikkeessä käyntiä ja järven kiertämistä. Lähtöalueella oli tapahtuma-alueen rakennustyöt vielä kovassa vauhdissa, joten siellä ei meillä ollut vielä muuta asiaa kuin ihmettelyä. Poljimme keskustaan, jossa jouduimme pyörimään jonkunaikaa kunnes löysimme pyöräliikkeen erään ystävällisen herrasmiehen avustuksella. Minullahan ei ollut aikeissa ostaa yhtään mitään, mutta mitäs sitten kävikään? Kaksi juomapullotelinettä, juomapullotelineen kiinnityssysteemi aerotankoon, urheilujuomaa ja hiilihappopatruunoita.
Ostosten jälkeen lähdimme kiertämään järveä siten, että alkumatka mukaili kilpailureitin alkuosaa. Reitti tuntui hyvinkin nopealta ja vaikka pidimme superkevyttä tempoa yllä, nousi keskinopeus selvästi yli kolmenkymmenen. Hyvä juttu! Poikkesimme sitten reitiltä juuri ennen mäkien alkamista, mutta pitää käydä autoilemassa reitti vielä myöhemmin.

Olimme matkassa 5 tuntia, mutta itse polkemiseen aikaa meni 2:30, josta treenivauhtista menoa oli ehkä noin tunti. Eli tämä oli hyvinkin rento lenkki, joka sopi ohjelmaan hyvin. Puheenaihetta herätti mm. satulani korkeus. Olin nostanut sitä pari senttiä viimeisellä lenkilläni Suomessa sen takia, että saisin paremman ajoasennon. Ari epäili sen olevan liian korkea, mutta tunnustelin vielä lenkilläkin, että se nyt vaan tuntuu paljon paremmalta kuin ennen. Satulan korkeuden lisäksi olin myös muuttanut satulan kulmaa vähän alaspäin, eikä se ole siis ihan suorana. Tällä tavalla saan ajoasennon eteenpäin ja siten paremmin voimaa mukaan polkemiseen. Ajoasento myös tuntuu nyt aerodynaamisemmalta (jos tästä vartalosta nyt sellaista voi ikinä edes saadakaan). Loppumatkasta shoppailin vielä lisää Pörtschachissa eri tuttavallisemmin Pörtsissä ja ostin uudet klossit kenkiin. Niitä kiinnittäessäni totesin, että olisi nuo uudet kengätkin voinut ostaa.

Kisapuku?
Kenties seuraava ostos paikallinen pyöräpuku?

Illemmalla kävimme vielä uudestaan Klagenfurtissa autolla ja kiersimme vähän kauppoja ja putiikkeja sekä tietenkin taas syömässä. Oli puhetta hiilihappopatruunan käytöstä ja siitä ettei minun ole vielä tähän mennessä tullut sitä kokeiltua. Hotellille päästyäni kokeilinkin sitä samantien ja hyvinhän se sujui. Minulla on pyöräpumpussa kiinnitys patruunoille ja se toimii kyllä oikeasti tosi hyvin. Näin ei tarvitse olla muuta mukana kuin pumppu ja patruunoita ja jos mokaat patruunan kanssa niin voi edelleen pumpata ilmaa, vaikka siinä toki kestääkin pidempään..