You are here

IM Klagenfurt – Osa 4 – Poppamiehiä ja maailmanennätyksiä

Keskiviikkoaamuna oli tarkoitus mennä uimaan ennen aamiaista. Hotellin uimarannan piti olla tien toisella puolella, muttemme löytäneet sitä mistään. Näimme vain privaattialueita, siis asuinaluetta. Päätimme mennä aamiaiselle ja kysyä uudestaan henkilökunnalta. Saimme ohjeet, että siellä pitäisi olla hopeinen portti jonka takana on pieni puinen hökkeli. Menimme aamiaisen jälkeen uudestaan ja näimme tämän hökkelin. Menimme sinne ja Ari meni suoraan laiturille. Minä jäin pihalle vaihtamaan märkkäriä, kunnes talosta tuli joku kauhistunut nainen kysymäänmitä helvettiä me tehdään.. Kyllä, menimme jonkun nuoren perheen omalle pihalle. :D Ari johdatti minua niin itsevarmana, etten osannut edes epäillä mitään, vaikka yleensä olen näissä asioissa hyvin tarkka ja varovainen.

Löysimme sitten pian oikean paikan. Se oli sellainen hyvin kapea piha kahden talon välissä. Olisi pitänyt tajuta se aiemmin. Menimme uimaan ja järvi tuntui lähes samalta kuin uima-altaassa olisi uinut. Vesi oli viilentynyt alkuviikon sateiden ansiosta, joten märkäpukukiellosta ei tule olemaan mitään vaaraa.

Näkymä reitin korkeimmalta kohdalta

Uinnin jälkeen lähdimme autolla ajamaan pyöräreitti läpi. Valitsimme minun Audini, koska siinä oli navigaattori ja siten helpompi pysyä kartalla. Ari sai toimia kartturina käyttäen tablettiani, johon olin ladannut reittikartan. Totesimme matkan aikana sen minkä olimme jo kuulleet aiemmin, eli nousuista huolimatta reitti on nopea. Huomautuksena tosin: nopea ei ole sama asia kuin helppo, vaikkei tama toki kovin vaikeakaan profiili ole. Pari nousua on ihan merkittävää, mutta tiukimmat osuudet niistä on vain parin kilometrin pituisia. Siis verrattuna Lanzaroten 25km yhtämittaiseen jyrkähköön nousuun, tama ei ole mitään. Tosin, vaikka kovakuntoinen yhteinen ystävämme Jari S sanoikin, ettei täällä tarvitse nousta satulasta, niin uskoakseni minun perseeni siitä kuitenkin tulee parissa kohdassa nousemaan.
Sen sijaan alamäet ovat pitkiä ja loivia, ja niissä vauhti pitäisi varmaan saada yli 60km/h. Laskujen takia en siis sanoisikaan reittiä niin helpoksi, koska aina vauhdin noustessa yli 50km/h tulee mukaan psyykkinen peli. Vaikka mutka onkin loiva, niin miten kovaa uskaltaa ajaa? Siinä karsitaan jyvät akanoista. Kun pisin lasku on 25km pitkä reitin lopussa, niin on selvää, että tama asia on erittäin ratkaiseva. Väitän, että koko kilpailun voiton tulee ratkaisemaan tama asia.

Tässä onkin sopiva aasinsilta kuntoilusta huippu-urheiluun. Klagenfurtissa osallistujalistalla näemme yhden todella kovan nimen: Andreas Raelert, joka teki täyden matkan maailmanennätyksen pari vuotta sitten Rothissa ja rikkoi sitä aiemmin Klagenfurtissa Marino Banhoenackerin tekemän edellisen ennätyksen muutamalla minuutilla. Mikäli keliolosuhteet osuvat kohdilleen, kuten tällä hetkellä näyttää, on mahdollista, että saamme sunnuntaina uuden maailmanennätyksen ja sen tullee tekemään Andreas Raelert. Vai onko asia sittenkin niin, että Klagenfurtin kuudesti voittanut Banhoenacker on vaan ollut niin kova erikoismies tällä reitillä, ettei siihen aikaan pystyisi kukaan muu? No se selviää sunnuntaina.

Pyöräverstas reitin varrella

Takaisin pyöräreitille. Reitin HC-nousun jälkeen Ari havaitsi pyöräverstaan, jossa oli sitten pakko pysähtyä käymään. Verstaan pihalla istuskeli pultsarin näköinen mies, joka osoittautui avian älyttömän kovaksi äijäksi, jota aloimme kutsumaan poppamieheksi. Hän esitteli varastoaan, jossa oli mm. hänen itsensä suunnittelema ja tekemänsä aerotanko, joka oli kiinnitetty hänen kokoamaansa triathlon-pyörään. Pyörä oli erikoinen mixaatio maantie ja triathlon -pyöristä. Siinä oli toki triathlonpyörän ohjaustanko, mutta jarrukahvat olivat maantiepyörästä. Ohjaustanko myöskin tuntui kädessä todella hyvältä ilman teippejäkin. Myös hiilikuituisia kiekkojaan hän meille esitteli ja huh, kevyttä oli! Kyseltyämme käyntikorttia myöhemmän kontaktin varalta, saimmekin yllätykseksi CD-levyn. Kävi ilmi että tällä ukolla on oma bändi, ja saimme hänen sinkkunsa "Superstar". Huhhuh! Oli niin mukaansa tempaava biisi, että loppumatkasta kaasujalkani meni vaistomaisesti Audin lattiaan. Hän tulee olemaan mäen huipulla sunnuntaina soittamassa musiikkiaan, joten olen avian varma, että saamme siitä kovat vauhdit 25km pituiseen alamäkeen! :)
Yleensä en ammattiylpeyteni takia suosittele huonosti toteutettuja nettisivuja, mutta nyt on aivan pakko! Tämä poppamies on niin kova jätkä: http://aero-action.com/
Aero-action
.

Iltasella kävimme juoksemassa lyhyehkön 5km juoksun, jonka aikana tein pari kevyttä spurttia. Jalat tuntuivat vetreiltä ja juoksu tuntui tosi hyvältä. Pyysin Aria myös arvioimaan onko oikean jalan askelvirheeni parantunut ja kuulemma huomattavaa kehitystä on tapahtunut. Ongelmana on ollut sivulle kääntyvä jalkaterä.. tai siis jalka, joka lähtee kiertymään väärin lonkasta. Aiemmin koko jalka meni vinoon, mutta nyt enää vain jalkaterä. Miten olen saanut asiaa korjattua? Siihen on ollut kaksi syyt: olen vähentänyt juoksumäärää, tehnyt lyhyempiä lenkkejä, keskittynyt enemmän tekniikkaan ja erityisesti päkiäjuoksuun. Barefoot-kengät ovat ystäväni. Enää en tee yli 20km lenkkejä kuin ehkä 2 kertaa kuukaudessa ja talvikaudella ei ollenkaan. Lisäksi kuntosalilla teen paljon koordinaatioa kehittäviä liikkeitä sekä vatsa/selkä treeniä erityisesti syville lihaksille. Lämppärit ja verryttelyt juoksen aina matolla päkiöillä. Tällainen ohjelma on toiminut minulla ja sunnuntaina nähdään, onko tämä uusi tekniikkani myös taloudellisempi ja nopeampi pitkällä matkalla, vai meneekö juoksu kasaan (ja vanhalle löntystely-tekniikalle) pyöräilyn jälkeen. Näin kävi Vantaan perusmatkalla, mutta ei Sääksissä samalla matkalla, jossa juoksuaika oli 6 minuuttia Vantaan juoksua nopeampi (10 kilometrillä!).

Illalla menimme sitten hotellin illalliselle, jossa laitoin Top Chef -ohjelman finaalistakin tutun tuomari Arin arvostelemaan päivän illallisemme. Alkupala sai täyden vitosen, mutta keitosta ja pääruuasta oli jotain pientä moitittavaa, minkä takia arvosana näistä oli 4/5. Jälkiruoka oli kuulemma laktoosittomalle Arille farssi. Siis samoja hedelmiä kuin aamupalallakin, joten siitä tuli vain 2 pistettä. Paikallinen kokki ei siis olisi pärjännyt Top Chefissä kovinkaan kummoisesti, mutta täällä paikalliseen ravintolatasoon verrattuna illallinen oli ihan hyvä. Näin siis asiantuntijaa referoiden, sen mitä puheesta yhtään ymmärsin. :)

Safkan jälkeen jäin sulattelemaan ruokaa katsellen menneiden vuosien Ironman videoita Klagenfurtista ja niitä katsellessa oivalsin jännän yhteisen tekijän Lanzaroten kisani kanssa. Siellä nimittäin kaikissa mainoksissa komeili 2011 naisten kisan voittaja Abu Dhabi -paidassaan. Nyt sitten Klagenfurtissa mainoksissa on viime vuoden miesten sarjan voittaja Faris Al-Sultan, yllättäen myöskin saman sponsorin väreissä. Olenkin siis sitä mieltä, että Abu Dhabin pitäisi alkaa maksamaan minulle miljoonia euroja siitä hyvästä, että osallistun näihin karkeloihin, koska vain ja ainoastaan sen takia heidän edustusurheilijansa voittavat sen kisan mihin minä olen seuraavana vuonna menossa. Jos siis joku Abu Dhabissa ymmärtää suomea, niin kyllä minullekin teidän rahanne kelpaa. Miten olisi? ;)

Torstaina päätimme aloittaa päivän pyöräilemällä ennen aamupalaa. Tarkoituksena oli tehdä lyhyt avaava vk-harjoitus, mutta pelkän banaanin ja energiapatukan voimalla minun moottorini ei vaan käynnistynyt. En ollut vielä tankkausta aloittanut, joten ketoosilenkillä olo oli voimaton ja vähän heikkokin. Näin ollen päätin kääntyä takaisin heti Ironman alueelle päästyämme, enkä siis yrittänyt väkisin vääntää suunniteltua harjoitusta. Vk jäi siis tekemättä.
Aamiaisen jälkeen menimme sitten uudestaan autolla rekisteröinti ja expo -alueelle. Saimme komeat reput rekisteröinnin yhteydessä ja ison expo alueen havaittuamme totesimme, että iso reppu + tällainen expo = tässä ei voi käydä hyvin.. Ja eihän siitä lompakko tykännytkään. Tuli ostettua paljon tavaraa. Osaa tarvitsen enemmän ja osaa vähemmän, siis jotain hyödyllistä ja jotain turhaa. Turhan olisi voinut jättää väliin, mutta toisaalta ne olivat halvempia.

Tässä vielä kuvallinen esittely kisapaketin sisällöstä ja ostamistani krääsästä. Reppu ja sen vasemmalla puolella olevat kuuluivat siis kisamaksuun ja muut tuli ostettua Visalla:
Hankintoja

Matkalle mukaan ottamani kenkävalikoima.

Ostin exposta myös uudet pikanauhat, jotka sopivat paremmin Asics Hyperspeed 5 kenkiini. Näin ollen valintani sunnuntain juoksukengistä helpottui oleellisesti. Vaihtoehtona olisi Adidaksen Adios, joka on kuitenkin tähän mennessä aina vienyt varpaankynnen mennessään. Asicsilla en ole vielä juossut pitkää matkaa, mutta se on tuntunut sopivan jalkaani täydellisesti. Itseasiassa aluksi ajattelin sen olevan liian pieni, mutta pienen käytön jälkeen se on muovautunut jalalleni hyvinkin sopivaksi. Kyseessä on yhtä kevyt kenkä, ellei kevyempi, kuin Adios, joten rullaavuus on sen takia hyvää luokkaa.

Illalla päädyimme taas hotellin illalliselle kuten keskiviikkonakin, mutta tällä kertaa kokki oli ylittänyt itsensä erityisesti jälkiruokani asettelussa, niin että väsynyt huumorimme sai ruokaa. Nauroimme aika hillittömästi, mutta onneksi kukaan ei ymmärtänyt kaksi mielistä huumoriamme, jota suklaata sisältänyt jälkkäri meissä herätti.
Illallisen yhteydessä juttelimme myös useista valmistautumiseen liittyvistä asioista ja kisa alkoi toki olemaan hyvinkin pinnalla mielessämme. Ari ehdotti ensin sitä, että hän muuttaisi unirytmiään siten, että heräisi neljältä perjantaina ja lauantaina, jotta saisi paremmin nukuttua kisaa edeltävänä yönä. Kokemukseni myötä kuitenkin heitin pari uhkakuvaa ja vastaehdotuksen. Ensinnäkin asiahan on niin, että näin isoa suoritusta edeltävänä yönä unen tuleminen on varmasti niin ja näin. Pitää olla todella hyvät unenlahjat jos siitä tulee yhtään mitään. Toisaalta taas jos on valmistautunut hyvin ja levännyt ja nukkunut hyvin edeltävät päivät ja yöt niin sen viimeisimmän yön unet eivät oikeastaan enää juurikaan vaikuta. Näin ollen Ari hyväksyi ehdotukseni yrittää nukkua mahdollisimman hyvin ja normaalilla unirytmillä to-pe ja pe-la yöt, jotta elimistö saisi mahdollisimman paljon lepoa. Tällöin ei enää haittaa vaikka la-su yönä ei saisikaan heti unta, ja voi myös hyvillä mielin herätä klo 4:00 aamulla.

Lisäksi pohdimme myös pitäisikö viedä pyörälaukku sunnuntaiksi valmiiksi autoon, jotta sen voisi kisan jälkeen purkaa suoraan laukkuun eikä tarvitsisi maanantai-aamuna jäykin jaloin kantaa fillarilaukkua alas. Olemme vielä kahden vaiheilla siitä kumpi on rankempaa: Pyörän purku kisan jälkeen vai pyörälaukun kantaminen (mahd. hotellihenkilökunnan avustuksella) autoon maanantaina.