You are here

IM Klagenfurt – Osa 5 – Viimehetken tunnelmia, pastaa ja suomalaisia

Perjantaiksi oli sitten suunnitelmissa pitää täysipainoinen lepopäivä enkä käynyt missään aamupäivällä enkä iltapäivällä. Lounaan jälkeen iskikin jotenkin mystinen super väsymys ja oli pakko pistää maate ja nukkua päiväunet. Ne jotka minut tuntevat paremmin, tietävät, että silloin kun minä nukun päiväunia, olen joko todella väsynyt tai jotain on vialla. Nukuin pari tuntia ja olo ei ollut hyvä. Rupesinkin miettimään, että olin juonut torstain ja perjantain aikana lähinnä vain maltoa, ja että en ollut ehkä saanut tarpeeksi suolaa, vitamiineja yms. tärkeitä aineita. Vedinkin sitten aiemmin ostamani Pringlestuubin naamariin ja vähän C-vitamiinia, kalsiumia ja magnesiumia naamaan. Olokin kummasti pian parani. En tiedä mikä tämä pudotus oli, mutta ei se pelkästään väsymystäkään voinut olla.

Piristyttyäni päätimme lähteä taas kisakeskuksen suuntaan, koska siellä oli tarjolla Pasta Party. Aluksi piipahdimme vielä expo-alueella ja olin valtuuttanut Arin estämään mua ostamaan enää yhtään mitään. Tämä toimi ja ei tarvinnut antaa lompakkoa takavarikkoon. Menimme kiertelyn jälkeen Pasta-telttaan ja ajatuksenamme oli löytää tuhansien ihmisten joukosta edes muutama suomalainen. Tehtävä tuntui täysin mahdottomalta, joten päätimme liittyä Kalmar-paitaisten ruotsalaisherrojen kanssa samaan pöytään. Tuttavallisesti kysyin heiltä "Are you from Sweden?", johon he vastasivat tietenkin "yes", mutta kun totesin "Great, we are from Finland", tapahtui jotain odottamatonta tai siis suorastaan uskomatonta! Viereisessä pöydässä istunut rouva nimittäin kääntyi ja sanoi selvällä suomenkielellä "Ai tekin olette Suomesta?". Käännyin ja suuni loksahti täysin auki kun havaitsin kaksi tuttua kaveria, joista toinen sanoi "Mehän ollaankin tavattu, viime vuonna Lanzarotella! (Muistin virkistykseksi tarina tästä edellisestä kohtaamisesta löytyy täältä). Rami ja Marko Tampereelta olivat viime vuonna Lanzarotella rekisteröitymässä samaan aikaan kanssani kun kuulin heidän puhettaan ja menin juttelemaan. Nyt kävi vähän niinkuin toisin päin. Aivan mahtavaa! :D Myöhemmin samaan pöytään tuli vielä pari muuta suomalaista, joten päästiin pitkästä aikaa turisemaan suomeksi isommalla porukalla.

Pasta party itsessään ei ollut ihan odottamani kaltainen, koska Pasta oli paljon teollisempaa kuin Lanzarotella oli ollut. Lisäksi tarjoilukuvio meni sekaisin, kun jotkut hätäiset menivät ottamaan Pastakulhoja tarjoilijoiden käsistä, jolloin jotkin pöydät saivat uusintakierroksia samalla kun osa porukasta odotteli vielä ensimmäistä annostaan. Loppujen lopuksi tämä kai kuitenkin toimi ihan ok, kun ottaa huomioon suuren väkimäärän. Lanzalla oli vähemmän kilpailijoita ja vähemmän ulkopuolisia, jolloin siellä vielä toimi seisova pöytä -systeemi ihan hyvin.

Lähdimme hotellille hyvissä ajoin, jotta pääsisimme ajoissa lepäämään. Ihan heti en kuitenkaan saanut nukuttua, joten asettelin pyörä ja juoksukassien sisällöt mukavasti lattialle, jotta ne voisi sitten siitä lauantaina helposti pakata ja ottaa mukaan vaihtopaikalle.
Kisakassien sisältö
Vasemmalla ns. siviilisäkki, eli tähän kassiin laitan uintivermeet, jotka laitan aamulla päälleni ja vaihdan sitten pussiin siviilivaatteeni, jotka laitan päälleni maaliintulon jälkeen. Tänne tulen laittamaan myös jotain ylimääräistä vaatetta, siltä varalta että tulee kylmä. Luultavasti aamulla kuitenkin on kylmintä, joten kaikki ylimääräinen on päälläni paikalle mennessäni.
Keskellä on pyöräilykassin sisältö. Kypärä, ajokengät, huivi, ajolasit. Ei mitään erikoista. Tähän tulee lisäyksenä vielä neljä energiageeliä, pari patukkaa ja pieni merisuolapussi. Nämä eväät laitan aamulla pyörän tankolaukkuun.
Oikeanpuolimmaiseen kassiin tulee juoksuvermeet. Siis ei mulla nyt ole muuta kuin kengät ja lippis. Lisäksi juoksuun otan myös yhden geelin ja patukan, karkkia, suolaa ja kofeiinitabletteja sekä magnesiumia.
Kuvassa ei näy triathlon-trikoita, mutta ne laitan tietenkin päälleni heti aamulla. Alaosa tulee olemaan HelTri housut, mutta yläosan suhteen arvon vielä laitanko HelTrin punaisen paidan vai viime vuonna ostamani suomen lippu -paidan. Tällä hetkellä vaaka on kallistumassa HelTri-paitaan. :)

Varustejärjestelyiden jälkeen päätin sitten yrittää vähän nukkuakin. Illalla kuului naapurihuoneesta jotain italialaispariskunnan puhetta, mutta nukkumaan mentyäni se yhtäkkiä hiljeni. Tästä ehkä voitte sitten itse kukin arvata mitä ääniä sieltä hetken päästä alkoi kuulua.. Että hyvää yötä vaan Jarkko. :D

Tänään lauantaina menin heti aamiaisen jälkeen kisakeskukseen ensin kisainfoon ja sen jälkeen katselemaan Irongirl-tapahtumaa. Lounasajan koittaessa, saimme yhteyden myös Kristaan ja tapasimmekin hänet seurueineen rantakahvilassa pastan (ylläri?) merkeissä. Hän on siis mukana kisaamassa myös ja oli tullut paikkakunnalle vasta perjantaina. Pian pöytään liittyi seuraksi myös toinen HelTriläinen Timo L ja kun vähän myöhemmin havaitsimme Jarmo Hastin kävelevän rannalla, onkin lähes kaikki kilpailun suomalaisosallistujat nyt jo bongattu. Tiimi on siis pieni, mutta sisukas. :)

Puoli kolmelta pääsimme viemään pyörät vaihtoalueelle ja tämä olikin vähän erikoisempi systeemi kuin koskaan ennen. Ensin pyörät tarkastettiin ihan normaalisti, mutta sen jälkeen jonotettiin johonkin tsekkaukseen, jossa piipattiin ranneke ja pyörän numerolappu, sekä otettiin valokuva minusta ja pyörästäni. Siis turvallisuustoimet ovat menneet askeleen eteenpäin ja tällä varmistutaan siitä ettei kukaan muu kuin minä itse saa haettua pyörää pois.. Paitsi... Kisamateriaalissa on lappu, johon saa kirjoittaa toisen henkilön nimen hakemaan pyörää.. Sillä lapullahan saa nämä kaikki hienot keinot kumottua, mutta joo, on aina hyvä että käytetään modernia tekniikkaa.
Pyöräni paikka on aika hyvässä paikassa puskan takana, eli se on hyvin helppo muistaa. Suoraan päätyyn ja sitten vasemmalle puskan taakse. Pyörä telineeseen ja pressu päälle. Juoksukassi naulaan ja jonottamaan ajanottozippiä. Pyöräkassi naulaan ja hotellille lepäämään. Siinä se sitten alkaa olla kaikki purkissa. Nyt ei muuta kuin lepoa ja odottelua.

Fillari valmiina telineessään

ja sadesuojan alla

Illalla kävimme vielä hotellilla syömässä pastaa, joka oli itseasiassa aika hyvää settiä. Ei moittimista.
Illallisen jälkeen asettelin vielä huomiset energiageelit järjestykseen sen mukaan mitä otan millekin osuudelle. Juoksuun olen varannut enemmän kamaa mitä trikoissani on taskuja joten saa nähdä minkälaisen virityksen minigrip pusseille saan. Suolaa on ainakin tarpeeksi mukana ja salmiakkia löytyy myös! Kofeiinikaan ei pitäisi kesken loppua.

Fiilis on nyt jännittynyt, mutta toisaalta paljon rennompi kuin koskaan aiemmin Ironman-aattona. Mieltä keventää tietysti se, että odotettavissa on täydellistä keliä: 25 astetta lämmintä ja ei ollenkaan tuulta. Se on ehkä yleensä suomalaisille liian kuuma keli, mutta itse olen todennut aiemmin, että tällainen lämpötila toimii mun elimistölle jostain syystä tosi hyvin. Kun tuuli on minimaalinen, voi pyöräilystäkin odottaa kovaa vauhtia, mutta samalla pitää malttaa mielensä eikä mennä liian lujaa.
Aamulla aion mennä pyöräparkkiin heti viideltä, jotta ehdin tehdä renkaiden pumppaukset ja märkkärivaihdon rauhassa ja hyvissä ajoin ennen starttia, jotta voin keskittyä kisaan rauhallisin mielin.

Mikä on sitten virallinen aikatavoitteeni?
Uinti (3.8km): 1h 20min
T1 (vaihto): 6min
Pyöräily (180km): 5h40min
T2 (vaihto): 4min
Juoksu (42.2km): 4h
Yhteensä: ~11h 10min
Tähän laitetaan 30min toleranssi, eli aina kun jotain kuitenkin sattuu, niin olen tyytyväinen vielä 11:40 aikaan, kunhan se on tullut sellaisella suorituksella, johon voi olla tyytyväinen.

Huomenna nähdään miten äijän käy! :D
Kisaa voi seurata livenä Ironmanin kotisivujen kautta ja tuonne pitäisi tulla ihan livestriimikin tulospalveluineen. Tulospalvelusta tosin sen verran, että jos väliaikoja ei tule numerolla 808, niin ei hätää, tulospalvelu ei luultavasti vaan toimi. :)