You are here

Osa 1 - Kanaria kutsuu - 9.-10.5.2012

Rakas päiväkirja! :D

Näin siinä sitten kävi, että joudun kirjoittamaan malliin kynällä paperille. Reissun alkuun mahtui nimittäin mutka jos toinenkin ja parempi kirjoittaa ne ylös.

Keskiviikko 9.5. alkoi jo sellaisella sähläyksellä, että ihme kun en unohtanut mitään tärkeää kotiin. Pakkaamisen viimeistelyssä meni aikaa ja yllättäen päätin myös alkaa siivoamaan kämppää pari tuntia ennen lähtöä (Miksi??). :D

Lentokentälle pääsin kuitenkin ajoissa käytyäni vetämässä Iskender Kebabit Pitskun kebabmestassa. Todella hyvä safkavalinta kisamatkan alla. Sattui se joku Ibrahim pistämään vielä aika tuhdin satsin rotanlihaa lautaselle, joten ei tarvinnut olla huolissaan näläntunteesta lennolla.

Verrattuna maaliskuun treenimatkaamme Mikon kanssa, nyt Lentokoneessa oli erilainen tunnelma. Koneessa ei ollut ollenkaan lapsia ja matkustamon keski-ikä taisi olla lähempänä viittäkymppiä. Japanilaisia ja kiinalaisia oli paljon, joten täysin rauhallista ei nytkään ollut.

Madridissa olin kuin puulla päähän lyötynä. Lentoasema oli nimittäin iso, se oli todella iso! En meinannut aluksi löytää pois, ja kun löysin ulko-ovet niin ehdin miettiä 1.07 sekuntia miten pääsisin hotellille. Edessäni nimittäin seisoi tummiin pukeutunut mies, joka kysyi ”Taxi?”. Vastasin ”Yes”, koska kyytiähän olin juuri alkamassa pohtimaan ja äkkiseltään taksi tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta.

Siinä vaiheessa kun kaveri kuitenkin otti laukkuni ja lähti viemään mua johonkin kauemmas, tajusin tehneeni nyt virheen ja ettei tämä olisi todellakaan se kaikista halvin vaihtoehto. Aavistin tässä olevan jotain hämärää, koska kuskin auto oli parkissa kauempana ja sieltä sitten lähdettiin.

Hotellille oli ainakin kartan mukaan lyhyt matka, mutta matka kesti aika kauan. Epäilin, että kaveri olisi mennyt kiertotietä, mutta toisaalta liikennejärjestelyt alueella oli aika monimutkaiset, joten ehkä se tosiaan olikin nopein reitti. Mittari näytti 20.55€, mutta kuski antoi 50 eurosta vain 20e takaisin, eli otti ihan itse omavalintaisen tippinsä.

Näkymä Madridin hotellin ikkunasta ei ollut kovin kummoinen.

Itse huone sensijaan oli ihan ok

Tuli siinä vähän ”tonnin seteli” fiilis, tosin tämä tyyppi ei ollut Silvennoisen hahmon tavoin hiljaa vaan molotti pelkkää espanjaa. En espanjaa osaa, mutta arvasin tyypin ottaneen 9.45e lisäsumman palkkioksi lentokentän laukun kannosta. Arvasinhan että näin tässä käy. Jos ei olisi ollut kielimuurta välissä ja en olisi ollut niin väsynyt, olisin sanonut pari valittua sanaa siitä minkä arvoiseksi arvostan sen että Ironman-kisaan matkaavan tyypin vain 20kg painavaa laukkua kannetaan pari sataa metriä.. Mutta toisaalta se nyt oli vain vähän alle kymppi. Reissulla tulisi palamaan rahaa vielä monta hunttia tai tonnia, joten pientähän tuo loppujen lopuksi on. Pitäköön kymppinsä.

Hotellille (Auditorium Madrid Hotel) päästyäni vähän helpotti kaikki matkustusstressi. Hotelli oli ihan ok ja tosi iso. Ilmaisesta Wi-Fi:stä myös plussaa. Miinuksena katumeteli, jonka takia unen saanti oli vaikeaa. Aamiainen oli myös aika onneton hintaansa nähden. Käytännössä sieltä sai vain leipää. Unta saadakseni olin yöllä ladannut kännykkään pelejä laidasta laitaan. Enpä silloin vielä arvannutkaan miten hyvä idea se lopulta oli.

Torstaina matka Lanzarotelle alkoi. Menin kentälle ajoissa hotellihintaan kuuluneella kuljetuksella. Package drop, checkin, security check.. Kaikki meni kuin elokuvissa. Jonottaessani koneeseen tuumasin edessäni seisovasta pariskunnasta, että noiden on pakko olla suomalaisia ja hetken päästä kuulinkin heidän puhuvan suomea.

Tässä vaiheessa vielä luulin kannettavan olevan mukana.

Viime kerralla (maaliskun treenimatka Lanzarotelle) juteltiin Mikon kanssa suomalaisen turistin tunnistettavuudesta ja helppoahan se on. Rumia ihmisiä ilman minkäänlaista muotitietoisuutta (itse toki istun samaan muottiin varsin mainiosti :D). Noh vaihdeltiin kuulumisia jonottaessa ja annoin vinkin tulla katsomaan Ironman Lanzarote -kisaa. Muutoin koneeseen oli menossa espanjalaisia vanhuksia, joten suht rauhallinen matkaporukka tälläkin kertaa.

Aikaa tappaakseni pelasin Angry Birdsiä ja huomasin akussa olevan enää 20% latausta. Eipä hätää, koska minulla oli tämän varalle suunnitelma. Latauspiuha sekä kannettava tietokone, josta näppärästi ottaa virtaa puhelimeen. Aloin kaivamaan läppäriä repusta, mutta mitä helvettiä, sitä ei ollut repussa lainkaan!

Ensin luulin, että se varastettiin ja panikoiduin kera kuuman hien (kylmä hiki oli mahdottomuus, koska koneessa oli kuuma). Juteltuani rauhoittelevan lentoemännän kanssa, tajusin, ettei sitä tuskin varastettu. En jättänyt reppua hetkeksikään silmistäni, joten olin pakosti unohtanut sen turvatarkastuksen jälkeen siihen laatikkoon, johon tavaroita laitetaan.

Stressi nousi, mutta yritin silti hillitä sitä ja päätin pelata Angry Birdsiä koko lennon ajan. Olinhan onneksi ottanut myös työpuhelimen mukaan, joten ei haitannut jos omasta puhelimestani loppuisi akku. Voisin silloin käyttää sitä toista.

Arreciven lentokentällä meni ensin paljon aikaa ja energiaa lost & found -toimiston löytämiseksi. Sen löydettyäni sain Madridin toimiston puhelinnumeron. Soitin ja selvitin asiani. Sain uuden numeron ja taas oli hyötyä kahdesta puhelimesta, sillä toisalla kirjoitin numeron ylös. Kirjoitin numeron uudestaan toiseen puhelimeen akkukeston takia ja soitin. Näppäilin kuitenkin väsyneenä numeron väärin ja luovutin. Halusin vain päästä hotellille kun oli nälkä, väsy, jano sekä tosi kuuma.

Taksissa sentään fiilis parani kun tällä kertaa osui mukava ja puhelias englantia osaava kuski kohdalle. Puhuimme niitä näitä ja paikallisen karting radan ohitettuamme siirtyi puheenaihe tietysti autourheiluun ja Formula ykkösiin. Kuski kannatti luonnollisesti Alonsoa ja sanoin itse kannattavani Räikköstä, vaikken mikään maailman suurin Kimi-fani olekaan. Puhuimme paljon viime aikoijen kisoista ja Alonson hyvistä suorituksista. Hänellä oli "varmaa tietoa" siitä, että Ferraria oltaisiin saatu oikeasti nopeaksi 3 viikon tauon aikana, ja että Alonso tulisi oikeasti taistelemaan voitosta Barcelonan kisassa. Yeah, right! En ihan uskonut. :D

Club La Santa - kisahotellin näkymää

Pääsin hotellille vähän yli kolme ja sain tehtyä kaikki tarpeelliset asiat kuten laukkujen purku, safkan osto, fillarin haku jne. Kaupassa käynnin jälkeen alkoi kurkussa tuntua ja poskiontelot täyttyivät limasta. Olin edelleen stressin murtamana kannettavan takia ja päätin, että nyt on relattava. Istuin alas, söin rauhassa vatsan täyteen pastaa ja tartuin sitten puhelimeen. Tarkistin oliko aiempi numero näppäilty toiseen puhelimeen oikein ja eihän se ollut.

Uusi yritys ja tällä kertaa joku mies vastasi. Esitin taas asiani läppäristä, annoin koneen varsin selkeät tuntomerkit ja henkilötietoni. Sitten kuului helpottavat sanat "Your computer is in here. You can come here to pick it up". Sovimme, että noudan koneen paluumatkallani, koska he eivät voineet lähettää sitä Lanzarotelle. Iso kivi tippui sydämeltäni ja kaikki on taas hyvin.

Lopulta sain mielen vapaaksi ja tein 6km juoksulenkin 33 minuuttiin. Fiilis oli hyvä. Lenkkiä ennen kävin myös urheilukaupassa ostamassa urheilujuomaa. Myyjä oli norjalainen ja juteltiin siinä niitä näitä. Jossain vaiheessa hän kysyi osaanko ruotsia ja vastasin selvällä svenskalla "Ja det kan jag tala lite svenska också..". Ja puhuimme hetken ruotsia. Siis mistä tuo oikein tuli? Kuka on asentanut muhun ruotsi-pluginin? Enhän mä osaa ruotsia! :D

Täytyy sanoa, että oli hyvä idea tulla etuajassa paikanpäälle. Matkapäivät ovat aina kovia ja stressaavia ilman sähläyksiäkin, joten on selvä, että matkustaminen 1-2pv ennen kisaa (tällä sekopäällä varustettuna), vaikuttaa jo itse suoritukseenkin.

Vinkkejä kisamatkan alkupäiville:

  • Älä tee mitään ylimääräistä lähtöpäivänä. Kämpän voi siivota esim. edellisenä päivänä, jos se on ihan välttämätöntä.
  • Älä ota taksia muualta kuin tolpalta, ajosta tai erikseen tilattuna
  • Jos kuitenkin sorrut tekemääni erheeseen, sovi maksimihinta kuskin kanssa etukäteen sekä maksa kyyti tasarahalla.
  • Vältä stressitekijöitä, mutta koska niitä väistämättä kuitenkin tulee niin rauhoitu, nollaa tilanne ja mieti/selvitä ratkaisu rauhassa.
  • Varaa vastoinkäymisille aikaa kisaan valmistautumisessa. Niitä nyt vaan kuitenkin aina tulee enemmän tai vähemmän erityisesti silloin kun on muutenkin paljon ajattelemisen aiheita mielessä.