You are here

Osa 3 - 6 päivää aikaa - 13.5.2012

Tänään sunnuntaina 13.5. alkuperäisen valmistautumissuunnitelman mukaisesti viimeinen kunnollinen treenipäivä. Aamu alkoi kymmeneltä pyörälenkillä. Pyöräilimme ensin lähelle Puerto del Carmenia, jossa ajoimme kisan loppuosan kovavauhtisen alamäen, jonka olin pari kertaa ajanutkin maaliskuussa. Minusta tuntui nyt, että ehkä alamäki sittenkin on vahvuuteni, vaikka maaliskuun treenileirillä oli ollut vähän rohkeuden puutetta laskuissa.
Tällä kertaa uskalsin ajaa ihan eri vauhtia kuin esimerkiksi Misty ja Vincent, joilla ei kotioloissa ole ollut mahdollisuuksia treenata mäkiä (kuten ei toisaalta kyllä pahemmin minullakaan).

Alamäet tuntuivat muutenkin hyvältä, sillä keli oli aivan poikkeuksellisen kuuma. Peter kertoi välillä lämpötilatietoja "38", "39", "39.5", "40"... Kokoajan nousi!
Laskettelun jälkeen otimme IM reitin alkuosan loivahkon mäen. Sen päällä oli kolme vaihtoehtoa:

  • Takaisin puerto del Carmeniin
  • Tasamaata Arrecifen suuntaan
  • Jatkaa IM-reittiä (loivaa nousua) Yaizaan

Sitten tulikin ylläri, sillä Ain-Alar valitsi neljännen "vii kou streit oon", jolloin porukassa kuului "really are you serious" -vaikerointia. Jep! Kaikki olettivat, että tässä helteessä kiertäisimme vuoren, mutta menimmekin sen yli! Nousu oli samantapainen kuin IM-reitin pahimmat mäet, joten tämä oli todellinen viimeinen rutistus. Mäen päälle päästyäni sanoin kuuluvasti "voi perkele" tietäen, että ainakin Ain-Alar sen virolaisena ymmärsi ja niinhän hän vain nauroi, tuo Ivan Dragon näköinen mies "muahahahahaha". :D

Club La santa

Lenkin jälkeen oli kiire katsomaan F1-kisaa ja ajattelin skipata juoksun. Phil oli eri mieltä ja sai minut juoksemaan 5min paljain jaloin nurmella saadakseni juoksuun tuntumaan. Missasin F1-kisan startin, mutta olen varma, että se uhraus kannatti. F1-kisa olikin sitten yllätyksellinen ja iltapäivän uintitreeniin mennessäni Ain-Alarin ja Peterin silmät muljahtivat kertoessani voittajan nimen: Pastor Maldonado! :D
Kakkosena oli sitten voitostakin kamppaillut Fernando Alonso, joten pakko myöntää, että se taksikuljettaja todella tiesi mistä puhui.

Iltapäivällä siis vielä kevyt uinti ja illalla katsoimme DVD:ltä vuoden 2011 kisakoosteen, jota katsellessa meni ajatukset jo lauantaihin. Tällä hetkellä fiilis on rento ja stressitön. Kaikki ongelmat on ratkaistu ja olo on huoleton. Nyt on myös selkiintynyt ajatus siitä, että tätä mä todella haluan jatkossakin tehdä. Tämä on elämäni ja tästä saan voimaa kaikkeen muuhun tekemiseen. Opiskeluja pitää siis vielä miettiä. On varmaan olemassa lyhyempiä täsmäkoulutuksiakin, ettei tarvitsisi uhrata liikuntaharrastuksista. Olin ajatellut pitää pari rauhallisempaa vuotta keskittyen vapaa-ajalla opiskeluun, mutta nyt juuri en tiedä onko minusta siihen. Tämä urheilijaa leikkiminen vaan on niin hemmetin nautinnollista ja rentouttavaa puuhaa.

Vinkkejä:

  • DVD:ltä havainto siitä, että jopa huiput sähläilee. Kärkimies juoksi vaihdossa varustekassinsa ohi menettäen pari minuuttia arvokasta aikaa (joka ei kuitenkaan onneksi ratkaissut kisaa, sillä voittaja oli lopulta paljon ylivoimaisempi juoksussa).
  • Eli jos/kun itsekin söheltää jotain, niin stay cool, don't panic. Tätä tapahtuu yhdelle jos toiselle.